Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu,
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.
Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan,
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit.
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu niin loppuu kaikki
ei kujan päässä näy valoa, johon matkaisi kuin kotiin.
Ja kun aurinko nousee, se nousee liian myöhään
ja kun aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois
Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme, kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin olisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.