Niinkuin pilvet nuo vuorien taa
kuorman kaivatun kantaa saa
välitse vuorien valuen
kastellen kuivan maan
uneni pilvissä astellen
luoksesi palaan
tyynyä halaan
kastellen sen
Tunteja minuuttiini mahtuu
kohta kelloni seisahtuu
odotan käkenä kellossani
sikana pellossani
painan nenäni ikkunaan
päiväni nortteina,
kahveina, kortteina
uudestaan jaan
Sä olit hopeareuna mun pilvessä
vaikka olisin tahra sun kilvessä
kuinka voisinkaan unohtaa
kun valo varjon kohtaa
reunan yli hohtaa
Miksi et luokseni matkusta
kohta muistutan kaktusta
niin on kuivaa ja ikävää
ajantajukin häviää
koska lähditkään, muista en
ja silmäni sulkien
luoksesi kulkien
muistelen
Painan nenäni ikkunaan
aikani kanssas jaan
takaovina, portteina
päiväni nortteina,
kahveina, kortteina
jaan uudestaan
Sä olit hopeareuna mun pilvessä
vaikka olisin tahra sun kilvessä
kuinka voisinkaan unohtaa
kun valo varjon kohtaa
reunan yli hohtaa